Mistä puhumme kun puhumme eutanasiasta?
Pidin puoluekokouksessa puheenvuoron, jossa kyseenalaistin eutanasiakeskustelun yhteiskuntaamme synnyttämät ilmapiirivaikutukset.
Valitettavasti asia nähdään helposti perin yksisilmäisesti vain vaikeasti sairaan kuolevan ihmisoikeutena.
Tämä näkökanta sivuuttaa täysin sen suuren yhteiskunnallisen kysymyksen, jonka eutanasian salliminen pysyvästi muuttaa.
Se, että puoluekokous rupatteli aiheesta kuin vihdoin toteutettavasta Mäntsälän ratahankkeesta, herätti ajattelemaan pysyviä muutoksia ihmisarvon määrittelyssä.
Yhteiskuntamme eetos, henki tai diskurssi on aina lähtenyt yksilön ja elämän suojelusta riippumatta tämän yksilön arvosta tai tuottavuudesta yhteiskunnalle. Vaikeasti kehitysvammaisen laitoshoito, syvästi autistisen ihmisen ympärivuorokautiset palvelut tai rantojen miehen elvyttäminen ovat esimerkkejä tästä arvomaailmasta. Laillistettu eutanasia aiheuttaa peruuttamattoman muutoksen tähän arvomaailmaan.
Ymmärrän eutanasian kannattajia oikein hyvin. Näkemys siitä, että yksilöllä on oikeus päättää elämänsä, sopii vihreään yksilönvapautta korostavaan ajatusmaailmaan vallan hyvin. Esimerkeissä nostettiin esille monien omakohtaisia kokemuksia viimeisten viikkojen hoidoista, huonosta saattohoidosta tai liian vähäisestä kivunlievityksestä.
Minusta tämä kertoo pikemminkin saattohoidon vähäisestä tarjonnasta ja julkisten terveyspalvelujen tilasta maassa, jossa keskiluokka on ajettu peruuttamattomasti yksityisten työterveyshuollon piiriin ja opiskelijan paras ystävä on YTHS. Kun julkiselle mennään kuolemaan, ei asiakaspalautetta enää kannata jättää.
Kun vuodepaikalle lopulta pääsee, voi henkilöresurssi yllättää ja terveydenhuollon polarisaatio paljastua. Välittämistä ja kannustavuutta edistävät poliitikot voivat vastustaa eutanasiaa, vaikkei kurjistetun vanhustenhuollon korjaaminen kiinnosta. Etenkään verovaroin.
Eutanasian kannattajilla, joita ystävissäni on monia, tuntuu olevan hypnoottinen usko hyvään lopputulokseen. Eutanasia tulee koskemaan vain kaikkein pisimpään sairastaneita. Eutanasia tulee olemaan erittäin harvinaista. Eutanasia ei millään lailla muuta suhtautumista pitkäaikaishoidossa oleviin edes sadan vuoden säteellä.
Nämä näkemykset ovat vilpittömiä, mutta eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon. Minun näkemykseni tulevaisuudesta ovat myös hihasta vedettyjä, mutta kun emme tiedä mihin jokin laki johtaa, on parempi olla varovainen.
Alla ajatuksia, joita toivoisin eutanasiaa kirkassilmäisesti hypettävien nuorliberaalien pohtivan.
Käpylän kuntoutuskeskukseen tuodaan vastikään halvaantuneita potilaita, joiden elämä menee uusiksi esimerkiksi liikenneonnettomuuden seurauksena. Itsetuhoajatukset ovat yleisiä ja monilla kestää vuosikausia päästä kuntoutuksella kiinni elämään.
Yhteiskuntamme eetos, jossa myös vammaisen elämä voi olla hyvää, pakottaa meidät kuntouttamaan nämä ihmiset niin itsenäiseksi kuin mahdollista.
Yhteiskuntamme eetos, jossa valtio ei tapa kansalaisiaan ja itsemurhaa ei nähdä hyvänä ratkaisuna, auttaa loukkaantuneita kuntoutumaan.
Miten nämä arvot muuttuvat, kun eutanasia on ollut laillista 20, 30 tai 40 vuotta?
Suomessa elää valtavasti laitoshoidossa asuvia kehitysvammaisia, joiden olot paranevat sietämättömän hitaasti. Moni ei puhu ja viettää koko elämänsä vuoteessa.
Olen työskennellyt monissa kehitysmaissa, joissa nämä yksilöt jätetään kuolemaan. Eurooppalainen jälkiteollinen arvomaailma on perustunut ihmiselämän arvokkuudelle, jolloin yksilö voi olla tuottamaton, kyvytön ja liikkumaton, mutta hänet pidetään verovaroilla elossa.
Miten eutanasia muuttaa suhtautumista yllä mainittuihin ihmisiin? Miten suhtautuminen muuttuu kun eutanasia on ollut sallittua 30, 40 tai 70 vuotta?
Kaikki päättämämme on aina avointa politiikalle ja poliittiselle keskustelulle. Nyt luotu klausuuli siitä kuka eutanasiaa saa ja millä ehdoin, tullaan avaamaan yhä uusissa täysistunnoissa, seminaareissa ja puoluekokouksissa.
Jos sallimme nyt eutanasian, ei meillä ole mitään takeita siitä mihin tie satojen vuosien aikana vie, vaan tulevat sukupolvet päättävät. Siksi kannustaisin vihreitä tovereita varovaisuuteen puhuttaessa ihmiselämän päättämisestä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Siinä aihe hieman syvällisemmin ja jatkon kannaltakin pohdittuna eikä yhteen osa-alueeseen tuijottaen.
Toinen seikka on juridinen puoli eli mitä ovia avataan kirjaamalla lakiin mahdollisuus päättää kuolemasta ja kenellä on avain noihin oviin vuosien päästä.
Ajatus on kaunis, mutta Mäntsälän ratahanke se ei ole, kuten sanoit.
Kiitos pohdinnasta.
Eutanasiasta ei voi puhua sellaisenaan ilman, että puhutaan kuoleman merkityksestä. Kuolemista ei ymmärretä ja se on käsitteenä laitostettu. Kuoleman väistämättömyyden ymmärtäminen panee kuitenkin ajattelemaan, että miten elää juuri nyt.
Eutanasian salliminen on yksi askel tiellä kohti kuolema-tabun kohtaamista ja sen hyväksymistä. Inhimillisestä toiminnasta merkittävä osa on kuoleman pakenemista ja sen kieltämistä, vaikka päinvastoin sen hyväksyminen johtaa ns. armollisempaan elämään. Kuolemakokemus ja siihen liittyvät ajatukset yhdistävät meitä kaikkia.
Tuomaksen pelko on aiheellinen siinä kontekstissa, että kuoleminen nähdään laitosmaisena käsitteenä ja että sen ajattelu sysätään mahdollisimman pitkälle ja mieluummin byrokratian rattaisiin.
Kuitenkin eutanasian salliminen johdattaa yhteiskunnallista kehitystä kohti kuoleman hyväksymistä ja sitä kautta elämän syvällisempää ymmärtämistä. Eutanasiasta ei voi puhua työkaluna ilman, että samalla laajasti keskustellaan kuolemasta ja sen merkityksestä.
Tällä tavoin voimme rakentaa jotain paljon kestävämpää, kuin mitä Tuomas tuo huolenaan esiin.
"Eutanasiasta ei voi puhua sellaisenaan ilman, että puhutaan kuoleman merkityksestä. Kuolemista ei ymmärretä ja se on käsitteenä laitostettu. Kuoleman väistämättömyyden ymmärtäminen panee kuitenkin ajattelemaan, että miten elää juuri nyt. Eutanasian salliminen on yksi askel tiellä kohti kuolema-tabun kohtaamista ja sen hyväksymistä."
No minulta kuoli yhtäkkiä isä jossain vaiheessa yli kymmemenen vuotta sitten. Ymmärsin sen ihan mainiosti ilman eutanasian sallimista. Surin, kaipasin ja elin eteenpäin. Minusta kommenttisi on, anteeksi nyt vaan, aika moista tuuba taabaa. Nyt äidilläni on Alzheimer ja ymmärrän, että edessä on paljon raskaampi eteneminen kohti kuolemaa. En senkään asian ymmärtämiseksi tarvitse eutanasian sallimista, eikä taida tarvita lapsenikaan. Riittää kun käymme sisarteni ja lastemme kanssa vuoron perään äitiäni katsomassa ja häntä kävelyttämässä. Kyllä elämän varjopuolet tulevat ihan ymmärrettävässä muodossa esille.
(Tällä en tarkoita että välttämättä vastustaisin eutanasiaa.)
Minä näen asian täysin päinvastoin. Laitostamisesta eutanasia tuntuu olevan askel kuoleman siirtämiseen vielä kauemmaksi. Tästä jo kertoo senkin asian että suuri osa lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta ei ole eutanasian kannalla; enkä usko että tämä johtuu vain siitä että oltaisiin eutanasian suorittajia, vaan myös siitä että kuolema on tutumpi, eikä enää niin pelottavaa.
Kieltämättä näissä keskusteluissa kaikenlaisia kauhukuvia kuolemaa edeltävistä kärsimyksistä, jotka eivät todellakaan ole niin yleisiä, kuin anneta ymmärtää. Sitä paitsi sekoiteta jatkuvasti näissä keskusteluissa eri asioita, nk. hoidosta pidättäytymistä/lopettamista ja aktiista eutanasiaa.
"No minulta kuoli yhtäkkiä isä jossain vaiheessa yli kymmemenen vuotta sitten. Ymmärsin sen ihan mainiosti ilman eutanasian sallimista. Surin, kaipasin ja elin eteenpäin. Minusta kommenttisi on, anteeksi nyt vaan, aika moista tuuba taabaa. Nyt äidilläni on Alzheimer ja ymmärrän, että edessä on paljon raskaampi eteneminen kohti kuolemaa. En senkään asian ymmärtämiseksi tarvitse eutanasian sallimista, eikä taida tarvita lapsenikaan. Riittää kun käymme sisarteni ja lastemme kanssa vuoron perään äitiäni katsomassa ja häntä kävelyttämässä. Kyllä elämän varjopuolet tulevat ihan ymmärrettävässä muodossa esille."
Puhumme hieman eri asiasta. En tarkoita ymmärtämisellä elämän varjopuolia tai sitä että kuoleminen tapahtumana ja siihen liittyvä suru olisivat mitenkään väheksyttyjä.
Jos yhteiskunta olisi kuolemisen suhteen sallivampi ja avoimempi, niin se panisi ajattelemaan kuolemista ja sitä kautta opettaisi paljon elämästä. Koska kuolema voi käytännössä tulla vastaan (kenelle tahansa) milloin tahansa, niin miten voisi toimia juuri nyt, jotta kokisi elämänsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, tai mitä voisi tehdä muiden hyväksi. Jos pystymme ymmärtämään paremmin toista ja esimerkiksi hänen tahtoaan päättää päivänsä ja asia on tavallaan loppuunkäsitelty hoitoineen ja muine asiaan liittyvine pohdintoineen, niin miksei voisi vielä kuunnella kuolemaan haluavan tahtoa.
Tätä tarkoitan tuolla, että eutanasiasta puhuttaessa pitää puhua myös kuolemasta.
Asia on juuri näin. Kiitos, Tuomas!
Itse kannatan eutanasiaa, mutta tässä on paras ja erittäin vakavasti otettava argumentti sitä vastaan. En itse ehkä hyväksy diskurssin muuttuvan niin radikaalisti kuin Tuomas esittää, mutta kantani on pitkälle "hihasta vedetty" - emme me hyväksy natsien, USA:n tai Neuvostoliitonkaan ihmisoikeusloukkauksia, vaikka ne ovat jossain tilanteessa olleet "sallittuja".
Uskon pikemminkin siihen, että ihmiskuntana liikumme toistuvien muutosten, onnistumisten ja epäonnistumisten kautta kohti parempaa emmekä huonompaa. Uskon vakaasti siihen, että ne ihmiset, jotka nyt eutanasiaa kannattavat, olisivat ensimmäisinä barrikaadeilla silloin, jos sen ajatusta vääristellään ja ns. käytetään pahaan.
Kun eutanasialainsäädäntöä tehdään, on muistettava tämä Tuomaksen argumentti ja saavutettava paras mahdollinen yksiselitteisyys. Minusta ihmisellä on kuitenkin lupa riistää oma henkensä. Itsemurhaan ei tule kannustaa, mutta sitä ei tule jättää vain hyvinvoivienkaan etuoikeudeksi.
Vääristymiä on paha korjata, muodostuu maantapa,kiitos Tuurelle hyvästä pohdinnasta ja siitä, että vihreissäkin uskalletaan ottaa kantaa itsenäisesti valtavirtaa vastaan,meitä ei ainakaan ole liikaa missään puolueessa.
Mitkä näistä peloista ovat Tuomas sinusta toteutuneet Hollannissa?
Musta olisi hyvä lähteä purkamaan tätä jo nykyisten kokeilujen kautta ja välttää ihmisten mutua niin paljon kuin mahdollista.
Ja kyllä minusta on aika tärkeää huomioida, että on pieni (mutta ei mitättömän pieni) määrä tapauksia, joissa ihmiset joutuvat kärsimään selvästi enemmän nykylainsäädännöllä kuin heidän pitäisi. Minulle tämä porukka on niin tärkeä, että olen valmis ottamaan riskejä asenneilmapiirin muutosten suhteen.
Mikään kun ei takaa sitä, että asenne ilmapiiri pysyisi staattisena tulevaisuudessa, tehdään eutanasian kanssa mitä tahansa.
Kirjoittaja katsoi kauemmas tulevaisuuteen ja murehti asenneilmapiirin muutoksen aiheuttamaa muutosta yleisessä ajattelutavassa kymmenien vuosien tähtäimellä.
"Alankomaissa tuli 1. huhtikuuta 2002 voimaan laki, joka sallii eutanasian ja lääkärin antaman kuolinavun tietyissä tapauksissa."
Allaolevat Hollannin esimerkit tahtotilasta laajentaa eutanasialainsäädäntöä (9 vuotta lain säätämisestä) sekä mainittu protokolla, joka salli jälkiabortoinnin kun sairaan lapsen vanhemmat tahtovat ja elämä "määritellään kärsimykseksi"
Tämä käytänne tuli voimaan 2 vuotta eutanasian hyväksymisen jälkeen.
Puhun myös monien kymmenien vuosien tähtäimestä, joten 10 vuoden aika on liian lyhyt riittävään arviointiin. Kontekstin muuttuminen on kyllä selvää kuin pläkki.
Aina on olemassa vaaroja ja riskejä, mutta osa niistä on todella epätodennäköisiä ja samalla nykytila sisältää omia vaarojaan. Itse esimerkiksi koen, että eutanasian salliminen on pikemminkin askel poispäin yhteiskunnan vallasta yksilön yli. Ja tämä on tärkeää. Perinteisesti yhteisömme ovat vähintään poikkeustilassa kävelleet yksilön oikeuksien yli, myös oikeuden elämään. Yksilön oikeuksien vahvistaminen vahvistaa niitä myös muualla ja kenties tämäkin toimisi pienenä askeleena siihen suuntaan, ettei ettei olisi niin helppoa marssittaa nuoria miehiä sotaan eikä olisi niin helppoa tehdä hoitopäätöksiä ihmisten päiden yli kuten tapahtuu koko ajan.
Minusta eutanasia on askel siihen suuntaan jossa yksilö määrää mitä hänelle tehdään ja mitä ei. Toistaiseksi olemme maailmassa jossa yhteiskunta tekee nämä päätökset joten yhteiskunta voi myös helpommin tehdä noita pelkäämiäsi päätäksiä.
Kun tarkkailet asiaa, näytät katsovan asiaa toimenpidetasolla ja minä periaatetasolla. Kumpi antaa oikeamman lopputuloksen ja kumpi esittää merkittävämpää rakennetta? Itse en sitä tiedä.
Tuo on jotenkin nurinkurinen ajatus, että tuomalla yhteiskunta laillisesti koneistoineen vapahtamaan ihminen omasta elämästään, ollaan vahvistamassa hänen oikeuttaan päättää omasta elämästään ilman yhteiskuntaa.
Voit nyt jo ennalta määrätä esim. elvytyskiellosta, joka ajaa saman asian ja toisaalla useat ovat todenneet, että eutanasiaa toteutetaan kaiken aikaa passiivisin keinoin mm. kipulääkkeillä jne.
Logiikkasi ei tässä asiassa aukea, mutta oletan sen johtuvan siitä, että te ette miettineet tätä "Mäntsälän ratahanketta" huolellisesti loppuun ja nyt on enää jäljellä taistelu omien, jo lausuttujen sanojen puolesta.
Selitys siitä, että laille löytyy kyllä keinot, kun tahto tulee ensin on persu edellä puuhun menemistä ja vielä selkä runkoa vasten.
Kannatatko hoitotestamenttia tai vaaimusta hoidon lopettamisesta? Jos kannatat, niin minkä katsoisit olevan sen olennaisen eron noiden toimien ja eutanasian välillä? Lopputulos on sama, mutta toinen on useinmiten tuskattomampi tapa toimia. Onko mielestäsi merkitystä sillä tapetaanko ihminen vetämällä ne kuuluisat töpselit irti vaiko antamalla tälle pilleri?
Olen koko päivän korostanut sinulle sitä, että pohdin asiaa juridiikkaan liittyvien ongelmien ja sitä kautta vaarojen kannalta.
Toverisi Uimonen muistaakseni kertoi, että passiivista eutanasiaa käytetään kaiken aikaa, joten mihin tuota yhteiskuntaa enemmälti tässä tarvitaan?
Minä näen tämän laajempana kokonaisuutena suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin kaikkialla maailmassa enkä sulata ajatusta siitä, että lailla turvataan ihmisen lopullinen ratkaisu tilanteessa, jossa ehdottajat eivät edes suostu koko juridisesta puolesta keskustelemaan muutoin kuin lyhyesti toteamalla "katsotaan sitten, kyllä se sitten siitä" . Kun ensin päätetään asia.
Ei vakavaa asiaa tuolla tavoin päätetä. Se käydään ensin kaikkinensa läpi kokonaisuutena ja sitten vasta katsotaan, päätetäänkö mitään.
Marko, siinä on vallan suuri ero, aktiivisen hoidon lopettamisen ja aktiivisen tappamisen välissä.
Eikä hoitotestamenttiin kirjoitettu eutanasia-"lupa" voisi olla eutanasiaannon pohjana, koska siinä vaiheessa kun testamentti kirjoitettaisiin, ei ihminen voi tiedä miten hänen elämä tulee kehittymään, eikä miten kuolema häntä tulee lähestymään.Joku muu joutuisi päättämään hetkestä. Jokos nyt? Jos ihminen on siinä tilassa että pyytä kuolemanapu juuri siihen hetken, hän ei ole semmoisessa tilassa, että pyyntö voisi pitää varmuudella "aitona", ja ihmisen syvempää tahtoa vastaavan. Kesken kärsimyksiä ihmismieli ja tahto muuttuu, ja harvat ihmiset olisivat siinä vaiheessa kuin hetki olisi käsillä, ja riittävän kivunlievennetys annettu, semmoisessa mielitilassa ja tietoisuudessa että harkitusti pystyisi hetkestä päättämään -ja mikäli näin olisi osa aikasemmin eutanasian kannalta oleva alkaisi pitämään jokaista lisäelinhetkeä tärkeinä.
Elikä koko puhe siitä että annettaisi vain ihmisille hänen omasta pyynnöstä, on sinänsä utopia.
MJ: "Logiikkasi ei tässä asiassa aukea, mutta oletan sen johtuvan siitä, että te ette miettineet tätä "Mäntsälän ratahanketta" huolellisesti loppuun ja nyt on enää jäljellä taistelu omien, jo lausuttujen sanojen puolesta."
Samaa mieltä.
MJ: "Ei vakavaa asiaa tuolla tavoin päätetä. Se käydään ensin kaikkinensa läpi kokonaisuutena ja sitten vasta katsotaan, päätetäänkö mitään."
Samoin samaa mieltä tästä. Olen sivunnut asiaa omissa kommenteissani Kivelän blogissa.
Puhumattakaan siitä, että se on niin lopullinen päätös, vaikka olisi omakin. Kuntoutettu saattaakin olla lopulta kiitollinen siitä että hänen hyväkseen on tehty kaikki voitavissa. Toisen ongelman näen lääkärin asemassa: en voi kuvitella, miten lääkäriksi ryhtyisi enää juuri kukaan jos heistä tehdään laillistettuja pyöveleitä, olkoonkin että tämä tehtäisiin mahdollisimman kliinisesti ja etäännyttävästi.
Yksilöllä on oikeus itsemurhaan, toisaalta. Mutta itsemurha jättää jälkensä jälkeenjääviin, oli kyse sitten junan kuljettajasta joka on tahtomattaan joutunut pyöveliksi tai lapsesta, joka löytää isänsä kuolleena.
Yritän nyt, vaikka en ole varma, jaksanko. Blogisti kuitenkin lähestyi sähköpostilla ja kyseli yhdestä minulle tutusta asiasta, kehitysvammaisten abortoinnista, johon olen perehtynyt jo 25 vuoden ajan. Siis maallikkona ja kehitysvammaisen isänä.
Ihmisellä ei ole oikeasti mitään omaa paitsi yksi asia: ruumis ja sielu sen sisällä. "Te voitte kieltää minua puhumasta, mutta ette voikieltää minua ajattelemasta", joku minua viisaampi on sanonut. Mutta muuta omaa ei ole kuin ruumis ja sielu.
Kolme ystävääni on parantunut vakavasta depressiosta, hirveä sairaus, perinteisellä eutanasialla. Yksi hyppäsi kielekkeeltä, yksi ampui itsensä ja yksi hyppäsi metron alle (viimeinen on mielestäni kyllä sopimatonta, mutta siinä vaiheessa ei kai ajatella pitkälle tulevaisuuteen). Lisäksi luulen, että ainakin yksi ystäväni käytti tietoisesti vaarallisia kemikaaleja, kuten suonensisäistä amfetamiinia, toivoen kuolevansa.
En pidä itsemurhista, mutta minun on hyväksyttävä ne. En pidä prostituutiosta, mutta minun on hyväksyttävä se. En pidä eutanasiasta, mutta minun on hyväksyttävä se. Koska ihmisellä ei oikeasti muuta omaa ole kuin kroppaja sielu, ihminen saa tehdä ainolle omaisuudelleen mitä huvittaa.
Vielä vähemmän pidän abortista, mutta minun on hyväksyttävä sekin. Suomessa tehdän muistaakseni noin 10 0000 aborttia vuodessa, joista yli 99 prosenttia ns. sosiaalista syistä. Tuli tyrittyä, ehkäisy "unohtui", ei minusta ole vanhemmaksi... Pahimmissa tapauksissa kyseessä on raiskauksen uhri.
Sitten tehdään abortteja lääketieteellisin perustein. Jos sikiö vaikuttaa kehitysvammaiselta, hänet yleensä abortoidaan. Tämä on laadunvalvontaa, ja minulle ei enää tulla jauhamaan skeidaa siitä, ettei se sitä olisi.
Nimittäin tässä vaiheessa pari lekuria ja sosiaalitanttaa valehtelevat, että he kertovat vanhemmille vain vammaisen kanssa elämisen erikoisuudesta ja hankaluuksista. He valehtelevat, mutta koska olen vanhetessani kyynistynyt, tiedän, että valehteleminen on Suomessa maan tapa, ihan OK.
Tosiasiassa lekurit ja tantat suosittelevat aborttia. Lääkärit siis suosittelevat eräänlaita varhennettua eutanasiaa - ja tässä mielessä blogistin suosittelema yhteiskunnallinen eetos on kyllä haudattu helvetin syvälle jo aikaa sitten.
Minulta on 25 vuotta udeltu sitä, millaista on elää kehitysvammaisen lapsen kanssa. Ihanaa, hauskaa, mielenkiintoista elämää täynnä rakkautta ja vaikeuksia, itkua ja epätoivoa. Siis juuri samanlaista kuin terveen lapsen kanssa - sellainenkin minulla on.
En tuomitse yhtään aborttia, en sosiaalisin enkä lääketieteellisin perustein tehtyjä. Ne eivät ole oikeita tai vääriä päätöksiä, ne ovat vain päätöksiä. Mutta ne liittyvät siihen tärkeään demokratian eetoksen, josta blogisti kirjoitti.
Sorry, tuli vähän pitkä kommentti, blogi blogiin melkein, mutta nämä asiat liittyvät toisiinsa. (Ja tämä on kirjoitettu suoraan putkelle ilman oikolukuohjelmaa, eli pahoittelut lyöntivirheistä, paitsi niistä jossa löin lääkäreitä ja sosiaalitätejä).
Otan todella osaa ystäviesi kohtalon osalta.
Nyt, kuitenkin kristittynä, minun on välttämätöntä tuoda esiin sitä, että kristillisyys tuo elämään sellaista toivoa, joka tästä yhtälöstä ja keskustelusta nyt kokonaan puuttuu. Miljoonat elämästään innostuneet kristityt ihmiset ovat sen toivon todisteena. Vihreän liikkeen ihmiset on jotenkin sumutettu ja rokotetty kristinuskoa vastaan ja siksi he eivät koskaan tunnu uskaltavan kokeilla sitä.
Toisella kielelläni kirjoitettuna sanoisin Holy-Mother-Fucking-Christ! Siis kommenttina Perttu Pulkkisen kommenttiin.
Yllättävä kimmastus. Kestän sen. Ja Hän kestää myös.
Niklas, viittasit aborttiin, joka Suomessa on ollut jo vuosikymmeniä laillinen ehkäisykeino, elatusvelvollisuuden laistaminen sosiaalisiin syihin vedoten ja vain aniharvoissa tapauksissa keino pelastaa synnyttävä äiti mahdolliselta kuolemalta synnytyksessä. Päätös abortista tehdään lyhyellä harkinta-ajalla ja toteutetaan kuin tehtaan liukuhinnalla jälkiseurauksista piittaamatta.
Onkohan Suomessa tehty pitkän ajan seurantatutkimusta abortin seurausvaikutuksista naisille, jotka joskus päätyivät aborttiin omasta, "puolison" tai lääkärin ym. tahdosta? En tiedä.
Täällä Japanissa, jossa abortti on ollut kautta historian ylivoimaisesti käytetyin ehkäisykeino, vaikka nykyään maa tuottaa melkein kaikki maailman kondomit ja suurimman osan ehkäisypillereistä, abortin kokeneet naiset käyvät sankoin joukoin Shinto-temppeleissä rukoilemassa "vesilastensa" (mizuko)sielujen puolesta lievittääkseen samalla myös omia syyllisyyden tunteitaan. Temppelitten pihoilla on Jijo-jumalan, lasten suojelijan, patsaita puettuna punaisiin vaatteisiin.
Syyllisyyden tunnosta kuulee enää harvoin Suomessa puhuttavan, mutta aivan varmasti abortti jättää jälkensä äitiin (ehkä lapsen isäänkin). Sisarelleni, joka on nyt 86-vuotias,tehtiin abortti lääketieteellisistä syistä vuosikymmeniä sitten. Koko sen ajan hän on kärsinyt syyllisyyden tunteista, jotka ylösnousevat haudastaan päivin ja öin kuin kummitukset. Siihen eivät auta lääkkeet, ei edes syvä kristillinen uskokaan armolliseen Jumalaan.
Eutanasialla on aivan samat vaikutukset omaisiin, elleivät ihmiset nykyään ole jo niin paatuneita, että elämä yhtenä kokonaisuutena (siis myös luonnolliseen loppuun asti) kaikkine kipuineenkin ja kuolema heitä millään lailla hetkauta.
Keskustelussa on kokonaan unohdettu olemassaolomme perusasia, nimittäin että ainoa, mitä ihminen omistaa on "momentum", joka on ainoa reaalinen (olemassa oleva) aika: ikuinen nykyhetki. Kaikki muu on skalaarista kestoa tai tilaa, siis pelkkiä numeroita paperilla tai päässä. Ihmisen sielu eli elämän mieli) on tässä ja nyt, eikä se lakkaa olemasta, kun elämän ilmiasu, ruumis tehdään toimintakyvyttömäsi. Eutanasia on lyhyesti sanottuna: loppuun asti elämättä jäänyt elämä.
Koin lapsena luonnottoman kuoleman hukkumalla kotirantaan. Katselin vieressä, kun veljeni elvytti minua henkiin, sitten heräsin omassa sängyssäni. Siitä lähtien olen ollut elämän puolella ja vastustan eutanasiaa.
Olin aikoinani Vaalijalan pappi. Tuo kehitysvammaisten yhteisö oli ehdottomasti paras ja elävin seurakuntani, josta opin elämää.
Kiitos tästä tärkeästä muistutuksesta. Mielestäni Esko Seppänen ainakin kirjoitti läheisensä menettäneenä tuskaisesta tilasta joka varmuudella johtaa kuolemaan. Tuskissaan oleva ei pysty itse vapauttamaan itseään kärsimyksistään jolloin hänellä pitäisi olla oikeus vapautua, kuolla eutanasian avulla.
Hyvä puheenvuorohan tämä oli, ja täsmälleen samoista asioista muistutti Vihreissä aikoinaan myös Kalle Könkkölä.
Heikki Sairanen kysyi: "Mitkä näistä peloista ovat Tuomas sinusta toteutuneet Hollannissa?"
Tässä yksi esimerkki siihen suuntaan, josta blogisti puhuu:
Muistaakseni Hollannissa myös armomurhaillaan aika paljon ihan vain pahasti vammaisia vastasyntyneitä, eikä siitä tule mitään seurauksia. Eli Tuomaksen pelot ovat siellä kyllä ihan toteutuneet...
Mielenkiintoista, että tätä protokollaa puolustetaan Wikipedian lähteiden mukaan mm. artikkelilla
^ Appel, JM (May 05, 2009). "Neonatal Euthanasia: Why Require Parental Consent?". Journal of Bioethical Inquiry 6 (4): 477–482. doi:10.1007/s11673-009-9156-3.
... "Why require parental consent". :-)
Mun on vaikea nähdä, miksi keskusteleminen eutanasian rajoista olisi suoraan jonkinlainen osoitus moraalin rappiosta. On varmaan luonnollista ja hyvä, että tätä keskustelua käydään, kun järjestelmä on käytössä.
Ihan vähän tässä asenneilmapiiri voi muuttua hyvin pitkällä aikavälillä -argumentoinnissa häiritsee se, ettei siihen voi oikein sanoa mitään. Minkälainen toimenpide sementoisi nykyisen ilmapiirin?
Entäs jos eutanasian salliminen rajatusti estää asenneilmapiirin vallankumouksen ja loikan johonkin paljon sallivampaan?
Hyvä blogikirjoitus. Asiallista pohdintaa jonka sanomaan voi yhtyä.
Kiitos.
Kirjoittajalla paljon hyviä kysymyksiä.
"Eurooppalainen jälkiteollinen arvomaailma on perustunut ihmiselämän arvokkuudelle, jolloin yksilö voi olla tuottamaton, kyvytön ja liikkumaton, mutta hänet pidetään verovaroilla elossa."
Itse näkisin, että nykyeurooppalaisuus on osin jälkikristillistä. Se hyvä, mitä kristillinen arvomaailma on kulttuuriin tuonut, ei häviä yhdessä yössä, mutta ohentuu sekularismin kasvun mukana, mikäli jälkimmäinen jatkuu. Se, mitä pidetään ihmiselle normaalina, onkin kristillisen kasvatuksen tuotosta. Huomispäivän "normaalit" ihmiset voivat olla hyvinkin erilaisia, darwinistisia.
Juhani Putkonen kirjoitti epätarkoituksenmukaisesta olemassaolosta naapurimaassamme:
http://jussina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106084-hei...
Tuo oli ateistisen, väkivaltaisen vallankumouksen tulosta. Sekularismi voinee päästä samaan, mutta hitaammin. Ja eikös Vihreät ole sekularismia ajava puolue?
Minäkin mietin, millaista yhteiskuntaa rakennetaan tyhjiössä, jossa arvoja ei ole johdettu mistään ihmistä suuremmasta, jossa ihminen on kaiken yläpuolella Jumalan paikalla.
Esimerkkejä tietysti löytyy. Kiinassa toisinajattelijat pääsevät herkästi elinluovutusohjelmaan ennen kuolemantuomiotaan ja abortoidut sikiöt länsimaisten sairaalaturistien kantasoluhoitojen raaka-aineiksi.
..enää pitäisi valita "se suurempi". Onko se helluntailaisuus, sunna + koraani, mormonioppi vai mikä? Randomilla tulee hyviä ja ja vähän huonompia juttuja ja vieläpä tuomitsen ne hyviksi ja huonoiksi omasta randomista perspektiivistäni.
En ole aivan eri mieltäkään, mutta en oikein osaa päättää, onko humaanius varsinaisesti millään tavoin erityisen kristillistä, tai kuinka voisin perustella utilitaristille humaaniuden paremmuuden.
Humanismin juuret ovat lienee valistusfilosofiassa ja antiikin monijumalaisessa Kreikassa.
1100-luvulla juutalaiset ja kristityt oppineet Espanjassa alkoivat kääntää kreikkalaisia teoksia ja muslimien niistä tekemiä kommentaareja arabiasta latinaksi.
Arabit olivat omaksuneet suuren osan kreikkalaisuutta, mutta eivät heidän jumaliaan, vaan kaikki älyllinen etsintä tehtiin Allahin kunniaksi. Eurooppalaiset kuitenkin ottivat tämän perinnön ilman kreikkalaista tai arabialaista viitekehystä. Valistuksen ajasta tuli käytännössä ateistinen, vaikka se tunnustikin Luoja-jumalan.
Kun mietin isovanhempiani tai isoisovanhempiani, eivät he mitään yltiöuskovaisia olleet. Mutta kristilliset arvot olivat tärkeitä, kuten valtaosalle suomalaisista ovat ja ovat olleet.
Millaiseksi yhteiskunta tulevaisuudessa sitten muuttuu, kun ihmisestä tulee Jumala, historian esimerkit eivät ole kovin rohkaisevia.
"Minäkin mietin, millaista yhteiskuntaa rakennetaan tyhjiössä, jossa arvoja ei ole johdettu mistään ihmistä suuremmasta, jossa ihminen on kaiken yläpuolella Jumalan paikalla."
Samaa mieltä Even kanssa. Ja kun ihminen on (olevinaan) kaiken yläpuolella, niin kenen yläpuolella ja kuka meistä. Tuhansia vuosia judeo-kristillistä hengellistä perintöä heitetään pikaistuksen ja suuttumuksen valtaamana roskakoriin, ajatellaan että näin saavutetaan vapaus, mutta tuloksena voi hyvinkin olla negatiivinen anarkia.
Hyvä puheenvuoro! Kiitos!
Hyvä puheenvuoro ja hyviä kommentteja.
Sekä itse blogissa että kommenteissa olisi useitakin toistamisen arvoisia kohtia, mutta nostetaan nyt esiin pätkä Matti Jalaginin kommentista (http://tuomastuure.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106404...):
"Minä näen tämän laajempana kokonaisuutena suhteessa yhteiskunnallisiin muutoksiin kaikkialla maailmassa enkä sulata ajatusta siitä, että lailla turvataan ihmisen lopullinen ratkaisu tilanteessa, jossa ehdottajat eivät edes suostu koko juridisesta puolesta keskustelemaan muutoin kuin lyhyesti toteamalla "katsotaan sitten, kyllä se sitten siitä" . Kun ensin päätetään asia.
Ei vakavaa asiaa tuolla tavoin päätetä. Se käydään ensin kaikkinensa läpi kokonaisuutena ja sitten vasta katsotaan, päätetäänkö mitään."
Toivoisin, että myös Kivelä & kumppanit pystyisivät tajuamaan tämän. Jalagin (samoin kuin Lauri Korhonen) on jo moneen kertaan yrittänyt asiaa tuolla Kivelän blogissa (http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106379-euta...) ilmaista, mutta viesti ei vain tunnu millään menevän perille; ehkä tämä (Kivelän kanssa samaan puolueeseen kuuluvan) Tuuren puheenvuoro saisi edes jonkinlaisen ymmärryksen kipinän syttymään ja myös Jalaginin pointti menisi tämän seurauksena edes jossain määrin perille?
No, toivoa ainakin voi - jos tämä Tuuren blogi ei ymmärryksen kipinää sytytä, niin en tiedä, mikä sen sitten sytyttäisi.
Olisi kiva tietää, kuinka yksimielisiä tuon tavoitteen sisällyttämisessä periaateohjelmaan oltiin. Kuinka Vihreää eutanasia tässä vaiheessa on?
Hieno puheenvuoro, ja mainiota, että puolueessanne uskalletaan käydä aitoa keskustelua perusteellisesti. Tässä asiassa ollaan niin vakavan paikan edessä, että sivuraiteille syyttely tulevaisuuteen katsomisessa on ärsyttänyt. Hyvä, että pidät tämän näkökulman esillä, sillä se on mielestäni tärkeä.
Jatka arvokasta työtäsi!
Ratkaisu on yksinkertainen: Laillistetaan eutanasia, ja sen jälkeen kehitetään saattohoito niin hyvälle tasolle, että kukaan ei halua eutanasiaa. Samalla saadaan erinomainen mittari saattohoidon laadulle. Kun kukaan ei ole pyytänyt eutanasiaa viiteen vuoteen, on saattohoito hyvällä tasolla.
Kuten monet tietävät, yhteisöpalvelu facebookissa kielenkäyttö on joskus kovempaa kuin täällä. Päätän nyt kuitenkin jakaa tässä yhden kirjoiittamani fb-kommentin. Muuan henkilö nimittäin muistutti, että Suomen kipupalvelu ei ole hyvällä tolalla. Ja näin se kommenttini menee, vähän siivosin:
***
"Mut leikattiin (huonosti) Ranskassa vajaa vuosi sitten, ja kivut olivat ihan tolkuttomat. Kun ne oikein pahaksi meni, painoin nappulalla sairaanhoitajan paikalle. Se veti ruskeeta nestettä (morfiinia) ison lastin ampulliinsa ja pamautti kankkuun. Jumalauta, että oli ihanaa.Sai esimerkiksi nukkua kuutisen tuntia.
Pääsin sitten Suomeen ja kivut yltyivvät sellaisiksi, ettei niitä voi sanoin kuvailla. Ei nukkumista, vessassa käynnistä puhumattakaan. Ja kunnollisen reseptin saamiseen meni pari viikkoa!
"Omahoivasin" itseäni: tuttu keravalainen roudasi vahvoja, itseltään ylijääneitä opiaatteja, tuttu lekuri vähän normaalia styrkempia bentsoja ja poikani ja naisystäväni vaivasin järkkäämään siideriä ja röökiä.
Muuan hyvä kaverini, joka oli asiantuntija näissä asioissa, olisi varmaan purkanut Kontulan auttaakseen, nukkui lopullista untaan Malmin hautausmaalla. Silloin päätin, että jos viimeiset ovat kivut tätä luokkaa, niin Suomi on väärä maa."
***
Noin se menee ja tuo on totta.
No mutta eikös tuota "ongelmaa" voisi hoitaa monella muullakin tapaa kuin sallimalla aktiivinen eutanasia?
Opiaatit R-kioskiin ja lääkemarihuana lailliseksi?
Niin jopas alkaa löytymään äänestäjiä Vihreille ja täältäkin tulee kannatusta heti.
Nuo esimerkit Tanskanmaalta aiheuttivat kylmäväreitä ainakin minun selkäpiihini (psyykkisesti sairaiden ja talousvaikeuksissa olevien eutanasia).
Ihan varmuuden vuoksi sitä aktiivista eutanasiaa ei ehkä tulisi sallia.
Kun ei ihmisiin oikein kannata minusta luottaa ja vielä vähemmän yhteiskuntaan.
Ei niitä kiskalle saada. Mutta kyllä kipuaan pitäisi saada lievittää. Ja luettelin ne käyttämäni keinot: keravalainen frendi, tuttu lekuri, poika ja naisystävä. Cocktailin valmistin itse. Paras olisi ollut edesmennyt kontulalainen. Hänellä oli ranskalaisen sairaanhoitajan pätevyys, ilmeisesti. En ollut paikalla kun tämä kaveri kuoli. Mutta en usko, että kipua tunsi, vaikka eutanasiaa ei ole laissa sallittu. Onneksi joillakin on ystäviä.
Minäkin pelkään, että kun keskustelu kääntyy eutanasiaan, se kääntyy samalla pois kivunlievityksen parantamisesta ja hyvästä saattohoidosta.
Jos ja mahdollisesti kun kentälle mahtuu kahdesta yksi eli eutanasiaa enemmän hyvin järjestetyn saattohoidon sijaan, näen kernaasti saattohoitoa laajennettavan ja tehokasta kivunlievitystä käytettävän.
Veljeni toimii ammatissa, jossa on tekemisissä saattohoidon kanssa ja on jopa opintojensa ohessa työskennellyt alan eräässä ulkomaisessa laitoksessa. Jotakin olen aiheesta keskusteluiden kautta tullut ymmärtämään.
Kun sitten kysytään, mitä saattohoito maksaa, on vastaus, että elämä maksaa ja vastakysymyksenä: minkä arvoinen elämä on? On hyvä muistaa periaatteellinen ero saattohoidon ja eutanasian välillä, saattohoitohan ei ole avustettu itsemurha vaan tietyssä tilanteessa/vaiheessa aktiivisen hoidon lopettaminen ja kivunlievitykseen keskittymistä niin, että potilas saa elää loppuun asti mahdollisimman arvokkaasti ja jopa kodinomaisesti.
Loppu tulee ajallaan.
Niklas, mitä olet mieltä, että lainsäädäntö olisi alueellista esim. kunnan tai läänin tasolla tässä asiassa. Emmehän me suomalaiset voi määrätä Sveitsinkään lainsäädännöstä, joten miksi esim. uusimaalaistenkaan pitäisi saada määrätä itäsuomalaisten lainsäädännöstä?
Minulle on nuoresta asti kirjoiteltu kertatapaamisella MTT:ssa mitä järkyimpiä päälääkereseptejä niin että on pari kertaa vilkaistu silmiin ja sitten seuraava potilas kiitos.
Viimeisin tyrkytys oli kolmen käynnin perusteella vahvat neuroleptit.
No..
En minä mitään semmosia ole halunnut, ongelmieni selvittelyä oisin kaivannut ja elämäntilanteisiin muutosta.
Ans olla sitten tämä nykyinen tilanne kun vaihdevuodet hyökyi päälle tsunamin lailla. Minulla kun aspergeroireilijana on poikkeava tuo hormonitoiminta muutenkin, niin näin sitten omalla kohdallani kävi ja nivelkivut tuli samalla hyökymällä. Aina oon ollut enemmän ja vähemmän kivulloinen ja kipuherkkä, mutta kipulääkkeitäpä ei nyt sitten näytä löytyvän, ei muuta kuin taas jotakin päähän vaikuttavia, jotka ei tuota mielihyvää mutta tekevät turraksi. Kiitos ei!
Elän mieluimmin kipuineni ja etsin käsikaupasta jotain millä välillä saa oloa semmoseks että kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla silloin kun on pakko ja myös pääsee liikkumaan paremmin.
Sitten..
Jälkikasvun kanssa puhuttiin, ihmeteltiin sitä että häneltä on lääkärit yrittäneet evätä vatsalääkkeet kun hänkin joutuu, samaa sukua kun ollaan, käyttämään toisinaan kipulääkkeitä, jotka ärsyttää vastaa ja siks pitää ottaa niitä massulääkkeitä.. Ne sitten muka onkin haitallisia ja kerjäämällä saa reseptin mutta päälääkkeitä kyllä on hänellekin tyrkytetty jos vaikka mimmosia.
Omituinen on suomalainen lääke ja lääkärikulttuuri.
Potilas ei ole oikein ihminen joka itse tietäisi että häneen sattuu. Lääkäri sen päättää ja ottaa oikeuden tehdä kenestä tahansa tahdottomia kuolaavia zombeja. Miksi?
Onneks oon kohdannut asiallisiakin lekureita, heitä vaan tuntuu olevan kovin harvassa.
Kirjavat on käytännöt.
NiklasHerlin:
"keravalainen frendi, tuttu lekuri,.."
Nuo kokemukset myötäilet paljolti itsekkin nähtyä ja koettua. Kivunlievitys ja sen sellaiset ovat surkealla tolalla Suomessa joskus. Mitään vahvempaa troppia ei helpostikkaan määrätä. "Otappa puolikas burana, kyllä se siitä":p ja sitten alkaa "itsehoito" esim. kaverin ylijäämälääkevarastosta. Alkoholi on myös suosittu ja perinteinen itsehoitolääke.
Ei kukaan voi ymmärtää fyysistä ja eikä varmaan psyykistäkään tuskaa jos ei ole omakohtaisesti kokenut.
Itse valvoin yhtäyötä lukuunottamatta kaksiviikkoa iskiastuskissani. Tuo yksi nukuttu yö tuli todennäköisesti morfiinipiikistä.Itsemurha oli vakavasti mielessä, mutta onneksi jalkani halvaantuminen pelasti tuolta tapahtumalta. Vanha sanonta, syönyt ei tiedä syömättömän tarpeita,pitänee
paikkansa tässäkin keskustelussa.
Oletteko muuten panneet merkille, että parhaita lastenkasvattajia ovat henkilöt joilla ei ole yhtään lasta.
Oletko sinä pannut merkille, että kiivaimpia mielipiteitä eutanasiasta esittävät henkilöt, joita eutanasia ei tällä hetkellä kosketa millään tavalla, eikä heidän omien sanojensa mukaan tule ikinä koskettamaankaan?
Se johtunee siitä että aika vähän täällä eutanasiapotilaita kirjoittelee.
En ole myöskään oikein varma että tunnekuohun vallassa olevat omaiset ovat oikea ryhmä asiasta päättämään.
Lääkärit tietääkseni ovat asian kanssa paljon tekemisissä ja ovat sitä vastaan.
Sen olen huomannut että itsemurhaan on valmis ihan jokainen tunnekuohun vallassa kirjoittava.
Siihen nähden niitä itsemurhia tapahtuu kyllä merkillisen vähän.
Kyllä se eloonjäämisvietti taitaa lopulta voittaa suurimmassa osassa meitä.
Ja hyvä niin.
Karmeita tarinoita tuosta vanhustenhoidosta ja lääkityksen puutteesta saa kyllä lukea.
Mutta kyllä minusta valistunut ihminen ajaisi esim. lääkemarihuanaa ja parempaa lääkitystä sekä mahdollista passiivista eutanasiaa.
Minusta aktiivisen eutanasian kannattaminen ei ole valistunutta, yksilönvapautta korostavaa tai suvaitsevaista.
Sattuma voi sammuttaa valot tai ihminen itse.
Virkamies sammuttaa valot kello 16:00.
Parempi jättää virkamiehen valomerkki antamatta.
Varmuuden vuoksi.
Eutanasia keskustelu on täysin hakoteillä ja toisten elämän kärsimyksen pitkittäjät ovat vielä voitolla. Eutanasian kannattajat puhuvat itsestään ja omasta halustaan päättää elämänsä. Eutanasian vastustajat taasen kuvittelevat olevansa jumalia ja haluavat määrätä ja päättää toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta (vastenmielistä sakkia).
Ihan sama minulle. Itse teen perinteisen eutanasian eli vedän autolla rekan nokkaan/kalliolta alas kun tarve tulee. Jos taasen olen niin huonossa kunnossa etten itse pääse enää tekeen mitään, on minulla hyvä ystävä ja sopimus hänen kanssaan sitä varten. Ystäväni pitää huolen siitä, että saan ihmisarvoisen ja hyvän lopun ilman turhaa vitkuttelua.
Minun tuskaani ei pitkitetä vastoin tahtoani haluaa hörhöt sitä kuinka paljon hyvänsä.
Sekös niitä vituttaa.
Toivon kaikille eutanasian vastustajille mahdollisimman pitkittynyttä ja tuskaisaa kuolemaa. Niin pitkää, että kerkiätte tajuamaan että kaikki kuolee joka tapauksessa ja elämän keinotekoinen pitkitys, ja siten kärsimyksen pitkitys, on täysin hyödytöntä kuin myös kaiken ihmimillisyyden ulkopuolella.
Sadistit.
Aikasmoista settiä, mutta pääasia ettei keskustelu mene hakoteille.
Toisten elämän kärsimysten pitkittäjät?
En minä ole oikein varma että ihmisellä on oikeus vaatia että joku tappaa hänet kun siltä tuntuu.
Tai että sellainen oikeus pitäisi yksilönvapauden nimissä ihmisellä olla.
Itsensä pitää toki saada tappaa ja lääkitä kuoliaaksi jos niin haluaa.
Minusta tuo on aika hauskaa että uhkaat kuoleman ja kivun pelossa tappaa itsesi.
Siltä kaverilta tuo on aika paljon pyydetty ja en olisi kovinkaan varma kuinka siinä hommassa käy kun tosipaikka iskee.
"En minä ole oikein varma että ihmisellä on oikeus vaatia että joku tappaa hänet kun siltä tuntuu"
-Ei toisen tarvitse kuin laittaa tippa käteen. Henkilö painelee sitten läppäristä "kyllä" namikkaa niin kauan kunnes onni ja autuus tulee.
En uhkaa. Totean vain tosiasian. Ellei loppu ole nopea, teen siitä sellaisen.
Katsos, kun me kaikki kuollaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Minä pidän huolen siitä että minun loppuni on nopea ilman kitumisia.
"Ihan sama minulle. Itse teen perinteisen eutanasian eli vedän autolla rekan nokkaan/kalliolta alas kun tarve tulee"
Aika itsekästä tuhota jonkun toisen elämä jotta saa itsensä hoidettua pois päiviltä.
Kaverin broidi sai aikoinaan erään itsemurhaajan rekkansa nokkaan ja mies ei ole toipunut siitä vielä 3:ssa vuodessakaan.
Niin. Eikös kaikkien sitten kannattaisi kannattaa eutanasiaa jotta ihmiset voivat kokea rauhallisen kuoleman sairaalan sängyssä eikä tarvi ajella rekan eteen tai hyppiä junan eteen tms. ja aiheuttaa siten ongelmia muillekkin?
joo joo mutta ei sulla ole oikeutta harkitulla teollasi vaarantaa ja pilata toisen täysin syyttömän ihmisen elämää, sen rekkakuskin tai junankuljettajan. Kehtaatkin vielä inttää..
"Ellei loppu ole nopea, teen siitä sellaisen."
Enpä usko.
Luulen että haet kommenteillasi vain huomiota ja lievität omaa kuoleman sekä kivun pelkoasi.
Useimmiten itsemurha on pelkurin itsekäs ratkaisu.
Koita nyt ainakin jättää muut homman ulkopuolelle jos joskus sellaiseen päädyt ja jätä jonkun viattoman rekkakuskin elämä pilaamatta.
Passiivinen eutanasia voi olla toinen juttu mutta tämä nyt on mielipiteeni itsemurhista yleensä.
Tässäkin toimisi alueellinen lainsäädäntö.
Miksi Päivi Räsäsen KD:n tai Ville Niinistön vihreiden pitäisi päästä määräämään koko Suomen lainsäädännöstä? Laitetaan eutanasialaki läänin tai kunnan ratkaistavaksi. Kyllähän sitä tähänkin asti ovat ihmiset menneet Sveitsiin eutanoimaan.
Lainsäädännöllinen ja yhteiskunnallinen valinnanvara, sitä tarvitaan.
Pidän Päivi Räsästä ja Timo Soinia julmina ihmisinä. Kumpikin heistä tietää, että on olemassa sairauksia, jotka kahlitsevat ihmisen liikkumattomana pakettina sänkyyn.Asennon muuttaminenkin vaatii ulkopuolista apua.
Puhuminen ei loppuvaiheessa onnistu, nieleminenkin huonosti ja vähitellen hengitys lamautuu. Sairaus kestää usein vuosia.
Muttä järki säilyy.
Mietin, mitä nämä euranasian tuomitsijat sanoisivat, jos esimerkiksi heidän puolisonsa tai muu lähiomainen olisi joutunut tähän tilaan.
Kannattaa lukea Terho-kodin johtaja Juha Hännisen mielipide tämänpäiväisestä hesarista.
Mikä yhteys eutanasia-keskustelulla,- ja valtion taloustilanteella on toisiinsa?
Muistakaa, että jokaisella eutanasiapäätöksellä valtio säästää sievoisen summan tapetun ihmisen eläketuloja. Myös yksityissektori säästää (vak.yhtiö) silkkaa RAHAA.
Jokaisen eutanasia-surmatun ihmisen jälkeen tulee kysymykseen myös perunkirjoitus,- ja mahdollisesti merkittäviäkin perimysasioita.
Eikö muka olisi inhimillisesti mahdollista, että omainen perinnön toivossa puoltaisi/suhtautuisi myönteisesti lähiomaisensa haluun kuolla ennenaikaisesti?
Älkäämme olko liian naiiveja, kun yritämme perustella eutanasian jaloja tavoitteita kärsimysten pienentäjänä, kun kaikki tavoitteet eivät ole jaloja.
Lääkärikunta tekee jo nyt varoja (RAHAA) säästäviä diaknooseja,- ja priorisoi ihmisiä tärkeysjärjestykseen, mitä/ketä hoidetaan jne.
En hyväksy eutanasiaa missään muodossa.
Ei pitäisi aloittaa keskustelua eutanasiasta yhtäaikaa yhteiskunnallisten säästötarve-keskustelun kanssa.
Kas, kun puhumme ennenaikaisesta ihmisen surmaamisesta, puhumme aina työuransa taakse jättäneestä, eli tuotantoteknisesti tarpeettomasta ihmisestä.
Sinä päihität epäinhimillisyydessä jopa Räsäsen ja Soinin.
Et näy välittävän siitä, että eutanasian hyväksyvät lähtevät yksin ja vain siitä, että se on kärsivän ja sitä pyytävän oma vankka ja aito toivomus.
Valtion taloustilanne on suorastaan absurdi vertauskohta
Kannanottosi on kauniisti sanottuna harkisematon ja keskenkasvuinen.
Tuula, minusta Markun kommentissa on sisältöä. Kaikki yhteiskunnallinen keskustelu käydään joidenkin reunaehtojen vallitsessa ja joko ne ehdot myönnetään avoimesti tai sitten ne vaikuttavat taustalla joka tapauksessa, tavalla tai toisella.
Blogisti on pari vuosikymmentä nuorempi kuin minä ja kerron tässä yhteydessä, että kuusi vuotta sitten terveyteni romahti kerralla huippukuntoisesta ja ilmeisesti niin pienen syyn kuin flunssa yhdistettynä työntekoon seurauksena. Siitä olisi seurannut suhteellisen nopealla aikavälillä kuolema ilman modernia lääketiedettä - se ei näy ulospäin, mutta paranemisia tunnetaan ihmeparanemisina ja tiedän sellaisia tapahtuneen seurakunnissa - ei siksi, että papit tekisivät ihmeitä, mutta Jumala tekee. Elämäni kuitenkin jakaantuu aikaan ennen ja jälkeen. Sattuneista syistä, talouden realiteeteissa kun eletään, yrityksen työeläkeyhtiö kuin myös KELA pesivät kätensä. Minua ei yhtäkkiä oikeastaan ollutkaan, kun talouden numerot tulivat eteen.
Seurasi masennusta, kestoväsymys on aina mukana tilastani johtuen vaikka elänkin. Tiedän, mitä on kipu, väsymys ja toivottomuus. Tiedän, mitä on joutua (fyysisestä) nuoruudesta kokematta keski-ikää suoraan vanhuuteen, jos tällä ymmärretään väsymystä, ulos heitetyksi kokemista.
Mutta sitten takaisin: mikä vika on saattohoidossa, jossa ihminen ei ota Jumalan paikkaa ja keskitytään tehokkaaseen kivunlievitykseen? Keskiössä se, että ihminen saa lähteä rauhassa, mahdollisimman arvokkaasti ja jopa kodinomaisissa oloissa. Sitten kun on aika.
Lakeja voidaan säätää ja ne jätetään vanhustenhuollon osalta kaikki noudattamatta.
Kyllä tuo valtion voimakas taloudellinen intressi tappaa vanhukset on hyvin oleellinen osa tätä eutanasiakeskustelua.
On hyvin naivia väittää muuta.
Käytännössä lain muuttaminen tulee vaikuttamaan niin että jokaisella lääkärillä on jatkossa velvollisuus tehdä eutanasia tarvittaessa.
Koska tuota varmasti tullaan käyttämään väärin sellainen laki on parasta jättää varmuuden vuoksi säätämättä.
Jouni,
näen saattohoidon tärkeänä ja välttämättömänä.
Sen ehkä paras asiantuntija maassamme on Terho-kodin johtaja lääkäri Juha Hänninen.Hän kannattaa eutanasiaa, mitä et ehkä tiedä. Luehan hänen mielipiteensä tämänpäivän hesarista. Näet ehkä asian selkeämmin.
Vielä muistutan sinulle, että on olemassa sairauksia, joissa ihminen joutuu kärsimään vuosikausia kykenemättä liikuttamaan mitään ruumiinosaansa, ehkä silmiä lukuunottamatta. He joutuvat elämään ehkä vuosikaudet täysin muiden varassa yöt päivät kykenemättä edes kommunikoimaan, saati ottamaan itse jotain poispääsyn tuottavaa.
Tuomitsetko tällaisen henkilön, jos hän anoo apua päästäkseen pois? Huomaa, että toive voidaan mahdollisesti toteuttaa, jos se on esitetty todistettavasti täysissä hengen voimissa.
Tähän voisi vielä lisätä, että elämä voi olla tuskallisen sietämätöntä myös vakavien mielenterveysongelmien takia, ja toisaalta tyydyttävää liikkumattomanakin, jos saa olla perheensä kanssa kotona.
eve avolin: "ja toisaalta tyydyttävää liikkumattomanakin, jos saa olla perheensä kanssa kotona."
Entä jos ei ole perhettä?
Niin, kärsimys on subjektiivinen asia. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, onko liikkumaton elämä ilman perhettäkään niin epätyydyttävää, että parempi vaihtoehto olisi kuolema.
Tuula, mainitsin (klo 9.57), että tunnen aihepiiriä. Kysymykseesi vastauksena myös osaltani Even yllä oleva (klo 10.51) ajatus.
Nyt siis tuli jo todettua ettei Tuomaksen epäilyä ole vailla pohjaa; miten on tilanne vuosikymmenien päästä kun nyt jo yriteetään määrittää kenen elämä on liian kurja elettäväksi ja vailla elämänarvoa......
Lainsäädäntö ei muuta arvoja vaan arvot muuttavat lainsäädäntöä. Haluaisin uskoa että se menee pikemminkin näin päin. Muuten olemme lähtökohtaisesti byrokratian armoilla ilman toivoa vapaudesta.
"Jos sallimme nyt eutanasian, ei meillä ole mitään takeita siitä mihin tie satojen vuosien aikana vie, vaan tulevat sukupolvet päättävät. Siksi kannustaisin vihreitä tovereita varovaisuuteen puhuttaessa ihmiselämän päättämisestä."
-Tätä minäkin eilen koitin selittää FB:ssa kun asiasta tuli puhetta.
Kiitos!
Minä oon asperger-vammainen ja aika kurjat fiilikset tulee aina kun murhaamista aletaan pohtia ratkaisuna ongelmiin. Eutanaisa on harvoissa tapauksissa ihan ok. mutta on vaikeaa määrittää sitten juridisesti että mihin se raja lopulta vedetään jos sallitaan ihmishengen lopettaminen.
Ihminen, vaikka ihmisnimikettä kantaakin, on paljolti kulttuuriolento joka oppii perimätiedon kautta ihmisyytensä. Nykyään kirjaviisautena mutta ihan sama se kerrotaanko oppi suusanallisesti vai lukeeko samat tiedot jostain, samasta siinä on kyse.
Aina on se vaara ettei perimätieto, saati uudet oivallukset, se paras tieto saavuta ihmisiä ja jotkut on kovin hanakoita vetoamaan omaan vapauteensa päättää kaikesta. On epäsosiaalisia persoonallisuuksia ja persoonallisuushäiriöitä, on tulkintaongelmia ja eroja.
Jotkut pitää sodankäyntiä ihan ookoo juttuna, jotkut on sitä mieltä että väkivallassa ja murhaamisessa ei ole mitään ongelmallista. Monenmoista on mieltä ja mielipuolta. Ihmiset on pohjimmiltaan tunteidensa varassa olevia vaikka loogistakin päättelykykyä on.
Ihminen reagoi aina hiukan etuajassa loogiseen johtopäättelyynsä nähden ja se pitää meitä tiukasti kiinni eläimellisyydessämme ja tämän tästä sivistys lähtee kuin raaputtamalla ja joskus se hilseilee ihan itsekseenkin suitsait.
Pitäisi olla paremmat takeet siitä että lain sallima kuolemantuottamus pysyy niissä rajoissa, mihin sitä vakavasti kuolemansairaiden tuskien ja kärsimyksen lopettamiseksi suunnitellaan.
Vakavasti kuolemansairas ikäihminen on enää täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja vääjäämättä on niin että muut hänen lähellään voivat vaikuttaa päätökseen.
Mitään takeita ei ole siitä että kaikkialla ja alati tilaisuuttaan kärkkyvät ilköt eivät käyttäisi juuri tätä lakiin ilmestyvää porsaanreikää ihan omiin tarpeisiinsa.
Motiiveja on lukemattomia. Silkka ilkeys, psykopaattisuus, halu valtaan, kosto, vaurastuminen, into leikkiä pyöveliä vaikka ihan kurillaan, sairas mieli, sotahulluus, isänmaallisuus, tyhmyys, halu säästää muita, yhteiskuntaa, yhteiskunnan varoja, ties mitä..
Motiiveja on yhtä paljon tappaa luvan kanssa kuin on ihmisiäkin.
Joukkohurmos, yllittäminen.. Mites kävikään siinä kokeessa missä sai antaa sähköiskuja ja surmata lopulta uhrin?
Tämä on niin vakava kysymys että tätä pitää pohtia perin juurin, vaatia valtavat määrät perusteluja, eikä mitään pakkoa ole lakiin kirjata kaikista oleellisinta, sitä mikä on kaiken meidän "länsimaisen" oikeutemme perusta, ihmishengen koskemattomuus ja oikeudenmukaisuus lain edessä.
Vaikka joku nuorena, terveenä ja vahvana täynnä energiaa, elinvoimaa, toimintaramoa jne. suhtautuu tähän läpihuutojuttuna ajatellen ettei se itseä koske, että se on vaan ikivanhojen, raihnaisten ja ties miten muiden juttu, se voi olla simsalabim kun ovesta ulos astuessa tuleekin jonkun töytäisemäksi, kaatuu ja lyö päänsä eikä milloinkaan enää ole se "läpihuutojuttu", se jota ei kosketa tämäkin ihan tosin.
Mihin vedetään rajat ja kuka niitä saa vetää sitten kun pää on avattu.
Vakava kysymys, johon voidaan vastata myös ei.
Nyt kun kuitenkin suurin osa täällä kirjoittajista on vielä hengissä toistaiseksi niin,
minä ainakin sain hyvät naurut kun katselin Niinistöä ja Räsästä aamu-tv:ssä.
Niinistön ulosanti muistutti harrasta pappia ja Räsänen argumentoi faktoja.
Harras pappi vastaan leipäpappi.
Ei ollut enää minkäänlaista kantaa. Kuulemma haluttiin vain tuoda asia keskusteluun.
Vielä kun olisi punastellut esinahka-asian kanssa...
no tuleehan noita uusia mahdollisuuksia.
EUtanasiassa on kyse nykyään harjoitettavsta EU politiikasta, joka kuppaa kansallisvaltiot kuolemaansa.
Hieman on keskustelu lähtenyt lapasesta. Eutanasiassa on kyse tasan tarkkaan ja vain siitä, saako ihminen itse päättää oman elämänsä lopettamisesta myös silloin, kun hän ei itse kykene sitä lopettamaan. Ei mistään muusta. Kaiken maailman painostamiset, lääkärin määräyksestä tapahtuvat murhat, eutanasian tarjoaminen kenelle tahansa, ynnä muut ovat tunnepohjaisia kaltevan pinnan argumentteja, eivätkä mitään järkeviä syitä vastustaa eutanasiaa. Tuo EU-politiikan mukaan tuominen oli jo niin absurdia, että vaikka asia kuolemanvakava onkin, niin minäkin jo vähän naurahdin.
.. ja jos kykenee siihen itse, ottaa sen riskin, että vammautuu niin vakavasti, että ehkä saa lääkärin määräyksen.
Juuri näin. Vain tästä ja tarkkaan varmistetusta omasta tahdosta eutananiassa on kyse.Eutanasiassa ei saa eikä voi olla kyse ulkopuolisten ajatuksista.
Muut esitetyt kuvitelmat valtiovallasta, vammaisista, perinnöistä tms. eivät liity itse asiaan. Jos niistä haluaa keskustella, se on tehtävä toisessa yhteydessä.
Kummallista, että asia ei tunnu menevän perille.
"Eutanasiassa on kyse tasan tarkkaan ja vain siitä, saako ihminen itse päättää oman elämänsä lopettamisesta myös silloin, kun hän ei itse kykene sitä lopettamaan. "
- kun ihminen ei itse kykene sitä lopettamaan hän enimmäkseen ei myöskään kykene siitä luotettavasti päättää.
Kirjoitat oikein hyvin. Minä kannatan eutanasian laillistamista, mutta esittämäsi näkökulmat ovat äärimmäisen tärkeitä. On hienoa, että Vihreät saivat aloitettua keskustelun eutanasiasta. Kyseessä on vakava ja vaikea asia. Tässä ei saa hätiköidä, vaan nyt toivon mukaan käynnistyy perusteellinen kansalais- ja asiantuntijakeskustelu aiheesta ja myöhemmin voimme säätää hyvän ja ihmisarvoa kaikissa tilanteissa kunnioittavan eutanasialain.
Minun lähtökohtani on, että eutanasian soveltaminen pitäisi rajoittaa kahdenlaisiin tilanteisiin:
1) Potilas on ollut jo pitkään koomassa ja useat eri lääkärit arvioivat, ettei mitään toivoa heräämisestä ole, vaan edessä olisi vuosikymmenten mittainen vihanneksena letkuissa makaaminen. Tällöin, jos omaiset pyytävät ja löytyy lääkäri, joka suostuu vapaaehtoisesti eutanasian tekemään, niin sallisin armokuoleman.
2) Potilas tulee usean eri lääkärin arvion mukaan kärsimään suurista tuskista loppuelämänsä ajan eikä mitään realistista toivoa paranemisesta ole. Tällöin, jos potilas itse pyytää ja vapaaehtoinen lääkäri löytyy suorittamaan eutanasian, sallisin sen.
Mielestäni eutanasiaa ei koskaan saisi soveltaa tajuissaan olevaan potilaaseen, jolla ei ole suuria fyysisiä tuskia, vaikka hän itse (masentuneena) eutanasiaa pyytäisikin. Oikea teko sellaisessa tilanteessa on tarjota psykiatrista hoitoa. Ja esimerkiksi eutanasian tekeminen vammaisuuden perusteella kuulostaa kuvottavalta.
Myöskin jokaiselle lääkärille tulee turvata omantunnonoikeus kieltäytyä eutanasian suorittamisesta kaikissa tilanteissa. Saman tulisi päteä abortointiin.
Mielenkiinnolla jään odottamaan mikä TV kanava pitää eutanasia illan. Näyttää siltä että sitä tarvittaisiin.
Avaaja kysyy: "Mistä puhumme kun puhumme eutanasiasta?"
Hyvä kysymys.
Puhumme mm. seuraavasti:
Eutanasian laillistaminen tarkoittaisi lääkäri-ammatin kahtiajakautumista asiassa.
Olisi vakaumukselliset eutanasia-hoidosta kieltäytyvät lääkärit,- ja toisella puolella "tappajalääkärit" näin rumasti, mutta selvällä Suomen kielellä ilmaistuna.
Sitten tulisi lääkärien oikeus lähetteen kirjoittelemiseen toiselle lääkärille kysymyksenalaiseksi. Lähtetetäänkö rajatapaukset tappajalääkärin hoidettavaksi vai miten?
Entä kun omaiset vievät sairaita omaisiaan lääkärin hoitoa saamaan. valitsevatko ne eutanasiasta kieltäytyvän lääkärin, vai "tappajalääkärin"?
Joudumme eri intressipiireissä aivan liian vaikeitten valintojen eteen.
Anteeksi vaan, mutta kysymyksiä on aivan liikaa, johon on vaikea vastata, mutta sen sanon, että ylilyöntejä,- ja huteja tulee, se on varma.
Markku Tyry: "Olisi vakaumukselliset eutanasia-hoidosta kieltäytyvät lääkärit,- ja toisella puolella "tappajalääkärit" näin rumasti, mutta selvällä Suomen kielellä ilmaistuna."
Voitaisiin myös puhua armahtaja- ja kiduttajalääkäreistä.
Jani: Puhutaan kuitenkin elämän ennenaikaisesta lyhentämisestä.
Siksi ei voi puhua "armahtajasta, eikä kiduttajasta."
Toistaiseksi elämän ennenaikaista lyhentämistä ovat harrastaneet armeijat,- ja tuomarit niissä maissa, joissa kuolemantuomio on laillinen.
Lisäksi sitä ovat harrastaneet murhaajat, ja muut tappajat.
Myöskin onnettomuuksissa menehtyneiden ihmisten osalta voidaan puhua ennenaikaisesta kuolemasta, mutta se johtuu onnettomuudesta.
Eutanasia tarkoittaa tahallista elämän ennenaaikaista lyhentämistä.
Ei elämän pidentäminen ole mikään itseisarvo jota pitää väen vängällä pidentää. Toisilla voi olla todellakin kärsimystä ja se on silloin kärsimysten pitkittämistä, ei elämän pidentämistä. Toisilla se voi olla elävänä kuolleena olemista vailla elämäniloa ja sellainen väkinäinen elämän pidentäminen on oikeasti vain niitä varten jotka eivät tahdo millään päästää omaista menemään rauhaan. Siitä se on kyse enimmäkseen, sitten kun se kohtaa itseään, ymmärtää paljon paremmin mistä on kysymys.
Markku Tyry: "Puhutaan kuitenkin elämän ennenaikaisesta lyhentämisestä.
Siksi ei voi puhua "armahtajasta, eikä kiduttajasta.""
Samalla kuitenkin puhutaan myös kärsimyksen lopettamisesta kärsijän pyynnöstä tai sen jatkamisesta vastoin kärsijän tahtoa. Eli siinä mielessä voidaan hyvin puhua armahtajasta ja kiduttajasta.
Niin voisimme, mutta ei vain viitsitä: Tyryn on saatava vaikutelma siitä, että hänen mielipiteensä on älykäs.
Tuula, niinhän minä yritän saada vaikutelmaa.
Yrittäisit sinäkin...
Mahdollisuudesta voi tulla myös välttämättömyys, kuten moni on eilen ja tänään jo kommentoinutkin.
Panostaisin saattohoitoon ja eutanasia eli avustettu itsemurha jääköön käyttämättä.
Elämä on lahja eikä lahjahevosen suuhun katsota. Laulu puhukoon puolestaan, vaikka suomennosta ei olekaan. Laulun nimi on Äitini ja ryhmän johtohahmo kuoli viime vuonna vain 27-vuotiaana, en tiedä mihin.
Saghruband, Mma:
http://www.youtube.com/watch?v=02pPtMMkh9s&feature...
Laillistetun tappamisen mahdollisuus vaikuttaa pitkällä aikavälillä jotenkin elämänkäsityksiimme ja jopa oikeuteemme elää. Vaan miten?
Voi teitä, tekopyhiä ja armottomia ihmisiä. Erityisesti teitä, jotka vetoatte kristinuskoon.
" Panostaisin saattohoitoon", sanoo muuan ymmärtämättä, että se ei ole aina ratkaisu.
En ole aiemmin tullut havainneeksi, kuinka sydämettömiä ilmeisesti normikristitytkin ihmiset voivat olla.
Jos omatuntonne sallii sairaan ihmisen rääkkäämisen, olkaa rauhassa: eettinen vakaumuksenne makaa varmalla perustuksella.
Räsäsen ja Soinin perustuksella.
Mutta miten toimisi kirkon Jeesus?
Tuula,
1) lue, ole hyvä, Mirja Lehtokummun kommentti klo 15.07. Palaa sen jälkeen jatkamaan saattohoitoon panostamisesta ja muusta.
2) minua sinun ei tarvitse teititellä, ja jos siis teitittelet/käytät monikkoa, viittaa selkeästi ketä/keitä tarkoitat. Minä olen yksikkö, siis minä.
3) Jeesus teki parantamisihmeitä. Ihan vain juutalainen Jeesus, kirkkoahan ei silloin ollut, vaan muodostui myöhemmin. Tarkemmin tutustuaksesi lue lähimpiensä tekstejä, siellä ne ovat vaikka vihkiraamatussasi.
Tuo kaltevaan pintaan vetoaminen on kyllä yksiselitteisesti argumentaatiovirhe: "jos nyt eutanasia, huomenna vammaisten eliminointi". Samalla tyylillä voi vastustaa melkeinpä mitä tahansa: jos nyt työttömyyskorvaus, huomenna koko kansa vetää lonkkaa!
Kansanomaisesti sanoen kyseessä on överiksi veto, eikä asiaa muuta sen enempää eetos kuin paatoskaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointin, eikä se ole sen arvottomampi tai arvokkaampi kuin vaikkapa Timo Soininkaan. Itse vain olen ihmisen itsemääräämisoikeuden kannalla, uskonnot ja pelot ovat siihen nähden toissijaisia.
En kyllä näe asiaa noin.
Suomessa on heikkotasoinen saattohoito ja vanhustenhoito yleensä.
Ja uskonnollisen puritaaninen suhtautuminen lääkkeisiin ja niiden käyttöön.
Kyllä se viiva tässä aika nopeasti taidetaan vetään siten että saattohoitoa ei tarjota vaan pilleri.
Ei sitä yhteyttä ole kovin vaikea vetää.
Hollannissa eutanasia on edennyt ja sitä on laajennettu vuosien saatossa.
Uskotteko vankkumattomasti suomalaiseen eritysluonteeseen, mitä tulee eutanasiaan?
Ainakin minä uskon suomalaiseen lainsäädäntöön ja toivon tätä parannusta pikimmiten. Miten se sinua loukkaa? Mitä se sinulta vie?
Mitä ihmettä sinä ajat takaa?
Siis laajenettu miten? Vammaisiinko ulottuvaksi?
On kummallista, että henkilö, jonka luulisi ymmärtävän yksilön valintoja, argumentoi näin.
Kun me elämme samankaltaisissa oloissa, en usko suuriin eroavuuksiin enkä siten Suomen minkäänlaiseen erityisluonteeseen. Samankaltaissa oloissa samoilla ilmiöillä on taipumus levitä kaikkialle koko kulttuuripiirin/hallintoalueen suhteen. Asioiden toteutus voi tietysti vähän vaihdella ja samoin käyttöönoton ajankohta. Tähän ei tarvita edes kovin suurta sosiologista ymmärrystä.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Suomeen nähden Hollantikin kuuluu Euroopan isoihin, vanhoihin maihin ja samalla Keski-Euroopan ytimeen.
Kysymyksesi ohi totean, että ehkä mieleenpainuvin monesta mielekkäästä kommentista on mielestäni Atso Eerikäisen tänään klo 11.44 esittämä. Ymmärrän Eerikäisen kommentin omaa historiaani vasten: sattuneista syistä olen kuudetta vuotta ns. jatkoajalla.
On ymmärrettävää, että kannetaan huolta siitä, että eutanasian ehdot ajan mittaan rapautuvat. Niin tietysti pitääkin.
Toivottavasti meillä on myös 10, 20 tai 50 vuoden kuluttua demokratia. Jos ei ole, voi diktaattori tietysti päättää eutanasiasta mitä haluaa, sallittiin sitä 2010-luvun Suomessa tai ei.
Demokratiassa mahdollisen eutanasian ehtoja harkitsevat kansalaiset. Kansalaisten arvot voivat muuttua 10, 20 tai 50 vuoden kuluessa suuntaan, jossa eutanasian ehtoja halutaan höllentää karmivalla tavalla. Yhtä hyvin ne voivat muuttua täysin päinvastaiseen suuntaan. Se riippunee kansalaisista, muusta yhteiskunnan kehityksestä ja siitä, millaisia kokemuksia eutanasiasta saadaan, jos se sallitaan.
On ehkä hivenen yllättävää, että kukaan ei ole esittänyt, että jos eutanasia sallitaan, soveltamisessa ilmenevät käytännön epäkohdat ja karmivat kokemukset johtavatkin siihen, että eutanasia halutaan pian jälleen kieltää tai sen ehtoja tiukentaa. Miksi näin ei voisi käydä?
Suomessa suurin osa hyväksyy vankeusrangaistuksen käytön joissain tilanteissa sekä sen, että poliisi voi käyttää jopa huomattavaa väkivaltaa silloin, kun näin estetään vielä suurempi vahinko.
Tästä "asenneilmapiiristä", "yhteiskunnallisesta diskurssista" tai "kontekstista" ei kuitenkaan ole seurannut, että valtaapitävät esimerkiksi pistäisivät vankilaan tai hakkauttaisivat vaikkapa Seiska-lehden toimittajia, jotka tekevät heistä ikäviä juttuja.
Suomalaiset eivät kuitenkaan hyväksy vankeuden tai väkivallan käyttöä rajoituksetta, päinvastoin.
Rangaistukset ja poliisit ovat olleet käytössä ainakin joitain vuosisatoja. Ymmärtääkseni näiden vuosisatojen aikana on edetty keskimäärin sellaiseen suuntaan, jossa poliisin valtuuksia rajoitetaan ja valvotaan, ja vankeusrangaistuksen rangaistusluonne pyritään rajoittamaan tiukasti vain vapauden menettämiseen. Toki keskustelussa joillain ihmisillä on myös päinvastaisia tavoitteita, mutta johtuvatko ne todella siitä, että meillä ylipäätään on poliiseja ja vankiloita?
Tuure viittaa siihen, että Hollannissa 1) voidaan tappaa eräissä tapauksissa vastasyntyneitä ja 2) jotkut Hollannissa haluavat ulottaa elämän päättämisen myös muihin tapauksiin kuin alun perin säädettyihin. On kuitenkin nähdäkseni vaikeampaa osoittaa, että tämä johtuisi suoraan eutanasiasäädännöstä. Sekä Suomessa että Hollannissa on ihmisiä, jotka haluavat laillistaa pedofilian. Mutta johtuuko se siitä, että molemmissa maissa on laskettu seksin suojaikärajoja? Onko siitä, että kokoomus on kannattanut arvonlisäveron nostamista prosentilla, seurannut, että kokoomus kannattaa arvonlisäveron nostamista sataan prosenttiin?
Kuten mihin tahansa inhimilliseen järjestelmään, myös eutanasiaan liittyisi riskejä. Kuvitellaanpa, että eutanasian ehdot olisivat sellaiset, että siihen turvautuisi Suomessa esimerkiksi muutamia tai joitain kymmeniä ihmisiä vuodessa. Edelleen kuvitellaan, että kuolemista yksi kymmenestätuhannesta on sellainen, jossa elämänsä päättäisi sellainen ihminen, joka esimerkiksi tulisikin myöhemmin toisiin ajatuksiin, jos eutanasian mahdollisuutta ei olisi. Tällainen riski on jokaisen älyllisesti rehellisen ihmisen myönnettävä. Mutta karmivaakin riskiä pitää yrittää verrata niihin riskeihin ja aukkoihin, joita nykyisessä järjestelmässä on. Miten vaakakupissa painavat niiden hypoteettisten 9 999 muun ihmisen kärsimykset?
Minusta kahdesta ongelmallisesta vaihtoehdosta pitäisi valita vähemmän ongelmallinen. Itse ajattelen, että eutanasia tiukoin ehdoin olisi tarjolla olevista vaihtoehdoista vähemmän huono.
Mielenkiintoista, että kannat huolta tilanteesta , jota ei edes ole. Sallittua armokuolemaa.
Ehdot rapautuvat, toteat. Mitkä ehdot? Eihän niitä edes ole luotu.
Tämän sanailun myötä minulle on syntynyt käsitys, että suomalaiset ihmiset eivat salli kärsivän ihmisen, joka anoo päästä pois, lähteä.Nimittäin ne aika monet, jotka kirjoittavat US:een.Heillä on Räsäsen ja Soinin vakaumus.
Erityisen mielenkiintoista on se, että vastustajista kukaan ei kommentoinut Terhokodin johtajan näkemystä.HS tänään.Selkeä lausunto asiantuntijalta.Se ei heihin vaikuta.
Kevyin argumentein kirjoittelette, te vastustajat.
Olisin toivonut oikeaa keskustelua.
Tosin kansalaisista valtaosa kannattaa eutanasiaa.
Eutanasia ei ole ratkaisu saattohoidon puutteisiin. Nekin harvat lääkärit, jotka kannattavat eutanasiaa ovat ehdottomasti sitä mieltä, ennen kuin voidaan edes keskustella eutanasiasta, pitää saattaa saattohoito kuntoon valtakunnallisesti.
Eutanasiaa kannattavienkin mukaan sitä tarvittaisiin vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa, jos saattohoito olisi kunnossa.
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/laakarit+ov...
Eutanasian käyttöönotto merkitsisi oireenmukaisen, palliatiivisen hoidon aseman heikkenemistä ja kipuja lievittävän terminaalihoidon kehittämisen pysähtymistä, näinhän Hollannissa on käynyt. Miksi kehittää saattohoitoa kun paljon näppärämpi ja halvempi tapa on saatavilla? Tulisi halvaksi yhteiskunnalle.
Kun saattohoidon kehittäminen laiminlyötäisiin, kipujen pelko saisi potilaat haluamaan eutanasiaa. Epäluottamus terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan on epäilemättä jo nyt suurelta osin eutanasian kannattamisen takana, koska saattohoito on lapsenkengissä mutta vielä kehnompaa saattohoidosta tulisi eutanasian laillistamisen myötä. Lisääntyisikö luottamus terveydenhuoltoon ja yhteiskuntaan jos kuoleville (varsinkin köyhille) olisi vain piikki tarjolla kivunlievityksen sijasta.
Ei ole mitään mieltä edes puhua eutanasiasta ennen kuin saattohoitto on hoidettu kuntoon valtakunnallisesti. Eutanasiaa kannattavat ovat tuhoisalla ja pelottavalla tiellä. Kuoleminen on luonnollista ja sitä voidaan monin tavoin helpottaa, kivunlievityksellä ja viime kädessä vaikka nukuttamalla, sen sijaan tappaminen on luonnotonta.
Jokaiselta eutanasiaa kannattavalta voi myös kysyä, olisitko itse valmis tappamaan lähiomaisesi. Jos et ole, niin miksi haluat sälyttää siitä vastuun jollekin toiselle.
Nimeomaan.
Tuo on aivan kolossaalinen virheliike Virheiden pitkien vihreliikkeiden sarjassa.
Ei tuota tappamisen rajaa voi siirtää.
Eiköhän se painostus ala jo muutaman vuoden päästä. "Ota nyt se pilleri äläkä rääkkää sukulaisia ja terveydenhuoltojärjestelmää."
Sanoitko että "Tulis salama ja tappais?" tuossa on nyt tuo e-pilleri jos yön aikana tekee mieli ottaa.
Suomi köyhtyy jatkossa sekä ikääntyneiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti.
Ongelmat ovat vasta edessä ja jo nyt vanhustenhuolto on täysin toimimattomassa tilassa.
Mitään lakeja ei noudateta suurimmassa osassa kuntia nytkään.
Eutanasian hyväksyminen näissä olosuhteissa on kyllä aika merkittävä päätös johon ei pitäisi hätäpäissään lähteä vaikka kuinka oma aate ja ideologia tuntuu tällä hetkellä hyvältä.
Merkittävää rajapyykkiä nyt ollaan siirtämässä ja sitä ei tule tehdä harkitsemattomasti tai kevein perustein.
Ja sinulta kysyn: oletko valmis sairastumaan esim. parantumattomaan syöpään tai ALS:iin?
Usko tai älä: se on mahdollista.
Mutta kuoleminen on luonnollista.
ML
eutanasia ei todellakaan ole ratkaisu saattohoidon puutteisiin.
Eikä kukaan eutanasian puolestapuhuja ole sitä väittänytkään.
Miten paljon tyhjiä tarpettomia sanoja asian vierestä!
Ei tämä kannata: olet esimerkki henkilöistä, jotka eivät ymmärrä.
Ja kehtaat riehakoida tappamissanoilla!
Ikäänkuin me armeliaat olisimme tappamassa!
Mene nyt hiukan itseesi.
Sunna Oksala tuolla toteaa, ettei elämän pidentäminen saa olla itseisarvo, eikä elämää pidä väen vängällä pidentää.
Sunna on oikeassa, mutta se onkin kai vallitseva tila tällä hetkellä. Ei elämää väen vängällä ylläpidetä. Ei pidetty isällänikään, joka kuoli otsaohimolohkon dementiaan puhekykynsä,- ja tunnistuskykynsä menettäneenä.
Eläisi hän epäilemättä vieläkin, jos häntä väen vängällä letkuissa olisi pidetty. Hän kuoli noin kymmenen vuotta sitten.
Hän kuoli kaiken aktiviteetin menettäneenä. Ei syönyt, ei juonut, ei mitään.
Hän kuoli luonnollisen kuoleman sairauden murtamana.
Mitä väärää isällesi siis tehtiin?
Jos ei tehty mitään, pidä suusi soukemmalla, kun puhutaan ihan muista tilanteista ja potilaista.
Meistä useimmilla on kokemuksia, joihin Tyry viittaa.
Mutta näillä kokemuksilla ei ole mitään tekemistä minkään todellisen elämää ja kuolemaa koskevan tuskan kanssa.
Isäsi siis siirtyi rauhasssa toiseuteen.
Mitä ihmettä yrität meillä kertoa?
En yritä kertoa mitään ihmettä.
Kerron vain, että hän ei olisi kokenut "luonnollista, sairaudesta aiheutunutta kuolemaa," jos hänet olisi kytketty letkuihin, ja pidetty elossa väen vängällä, jota sanontaa Sunna Oksala aivan oikein käytti.
Eutanasia on eri asia. Siinä isäni olisi tapettu jo siinä vaiheessa, kun tiedettiin, että hän tulee kuolemaan sairauteensa.
Edellyttäen tietenkin, että minä, perinnönsaaja, muut omaiset,- ja yhteistyökykyinen lääkäri olisimme päätyneet isäni murhaamiseen ennenaikaisesti.
Mirja Lehtokumpu kirjoitti hyvän kommentin, joka sai tänään oudon kiukkuisen Tuula Saskian omantunnon kolahtamaan.
Tottakai kysymys: "Oletko valmis tappamaan lähiomaisesi," on saatava kysyä tällaisen keskustelun yhteydessä.
Outo kysymys Tyry,
yrität nyt vesittää niin tavattoman lapsellisesti koko asian.
Eihän näihin kommentteihin enää voi vastata.
Kirjoitelkaa keskenänne, minulle riitti.
Kun Tuula, sinä kuitenkin käyt katsomassa keskustelun kulkua, niin laitan vastaanpanemattoman, -tyhmänkin, mutta taatun ilmiön, joka saadaan seurauksena, kun/jos eutanasia laillisetattaisiin.
Se on ns. vakuutuslääkäri-ilmiö, joka tulee arvaamattomine päätöksineen hämmentämään asiaa.
Eutanasia-päätöksiä tehdään sellaisissa lääkärikollegioissa, joista osa lääkäreistä ei edes näe lopetettavaa potilasta.
Päätöksiä tehdään toimistopöytien takana.
On vaarallinen tie, pirun vaarallinen...
Tyrylle
tuli juuri mieleen yllä kun mietittiin ketkä lääkärit voisivat ruveta pyöveleiksi - onhan meillä tosiaan liuta vakuutuslääkäreitä
Erinomainen kirjoitus ja erinomainen esimerkki, miten saman asian voi esittää monella tavalla. Sait esitettyä kritiikin siten, että tänne ei juurikaan ole eksynyt asiatonta kommentointia. Päinvastoin kuin useimmissa muissa blogeissa. Osa ehkä on kärsinyt myös siitä, että blogin kirjoittaja on selvästi poliittinen henkilö, jolloin vastapuolet kokevat tarpeelliseksi kärjistää asioita.
Marko Kivelän blogissa Anna Ahola purki tuntojaan aika tavalla samoin kuin minäkin ajattelen. Olen ollut (lievästi) armokuoleman kannattaja enkä edelleenkään liity vastustajien leiriin. Mutta sinä ja muutamat muut kommentoijat, jotka ovat kirjoittaneet sekä sydämellä että järjellä samanaikaisesti, olette saaneet minut huomaamaan, että asia on erittäin monitahoinen. On hyvä, että siitä keskustellaan. Seurauksia on ajateltava myös pitkälle eteenpäin. Pieni muutos nyt voi olla alku kehitykselle, joka vie jonnekin, mitä emme ole kuvitelleet saati sitten toivoneet.
Kaikkein vähiten ymmärrän niitä, jotka ovat lähestyneet asiaa huumorin keinoin. En ole juurikaan hyvää huumoria nähnyt.
Tässä linkki Joensuun tarkoittamaan kommenttiini, jos nyt jotakuta kiinnostaa: http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106379-euta...
Tässä ainakin minä, jota kiinnostaa. Luin tosin jo aiemmin kommenttisi ja yllä olevan Juhon kommentin. Molemmat kommentit, sekä sinun että hänen, ovat minusta hyvin valoisia siinäkin mielessä, että molemmat otatte huomioon esitetyt argumentit. Ts. kumpikin osoitatte, että keskustelussa on mieltä ja ihmiset kykenevät näkemään eri puolia asiassa ja jopa tarkentamaan/muuttamaan käsitystään.
Minulla ei ole mielipidettä asiaan vielä.
Tämän puhuttelevan tekstin pohjalta aloin miettiä, että jos nyt eutanasia on tavallaan halvempi vaihtoehto kivunlievitykselle, onko huomenna eutanasia halvempi vaihtoehto vanhusten laitospaikoille tai halvempi vaihtoehto vanhusten luona käymiselle.
Ajatellaanpa, että vanhus on yksinäinen ja masentuu pahasti, kun kukaan ei käy hänen luonaan. Masennus voi olla todella paha tauti. Onko se riittävä peruste eutanasiaan ? No jos vanhus on itse sitä mieltä, että elämä ei masennuksen takia ole elämisen arvoista, onko eutanasian kannattajat sitten sitä mieltä, että eutanasia on mahdollinen vaikka ei välttämättä suositeltava lääke masennukseen ?
Vai rajoitutaanko sairauksiin joita ei voi parantaa ? Yksilönvapauden näkökulmasta rajaus ei tietenkään ole oikein ? Mutta ehkä meillä on muitakin arvoja kuin yksilönvapaus ? Mainittakoon muuten että eskimot käyttivät aikoinaan eutanasia koska vanhuksia ei voitu aina kuljettaa mukana pitkiä matkoja ja siirtyminen oli välttämätöntä. Entä kun vastaavasti Suomessa vanhustenhoidon resurssit eivät enää riitä?
Historia toistaa itseään, koska resurssit on päätetty antaa koronkiskureille. Jos heikot yritykset joutaa kuolla, miksei ihmisetkin.
muistaakseni suomalaisillakin oli tälläista käytäntöä perimätiedon mukaan, kun lapsillekaan ei talvella ruokaa riittänyt, heikko vanhus tajusi tilanteen, lähti ja otti suoran suunnan lumituiskuun. Ruotsalaisilla oli ättestupa jossa vaivaisille sidottiin ranka ojennettuihin käsivarsiin josta yhteisvastuullisesti heitettiin jyrkänteeltä alas.
Suomessa on jo pitkään harjoitettu EUtanasiaa. Nykyään se tapahtuu venäläisen/virolaisen vodkan lisäksi eurooppalaisella halvalla velkarahoituksella hankitulla viinillä whiskillä ja konjakilla, sekä perinteisellä kiljulla ja pontikalla, jota kuoleman tohtorit trokaavat halvalla potilailleen, joilta on riistetty mahdollisuus yrittää ja poliittisesti vaikuttaa holhoavan hallitus/demaripolitiikan toimesta.
Tule ja ryyppää itsesi hengiltä Suomessa voisi olla uusi kannattava EUtanasia bisnes, jolla saadaan Suomi nousuun taas.
Yhteiskuntamme kaikista haavoittuvaisimmat ovat todellakin fyysisesti vammaiset, mutta totuus ei ole näin yksinkertainen.
Kun ihminen jostain syystä putoaa ns "virallisen median" ulkopuolelle, hän käytännössä lakkaa olemasta. Nykyään tällaisia ihmisiä on kovin vähän. Meillä on hyvin kattava media. Pääsyynä on internet. Se kattaa monet ihmisryhmät, mutta ei kaikkia.
Otan esimerkin. Sarja "erillaiset frendit" alkoi pyöriä TV:ssä vuosien 2010-2011 välillä.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämän tapahtui VASTA analogisen TV:n kuoltua vuonna 2008 Eli vasta TÄMÄN JÄLKEEN internet aikakautena Yleisradio katsoi ajankohtaiseksi tehdä TV sarjan kehitysvammaisista.
Minä alan olla jo suhteellisen vanha mies. Joskin kaikki on suhteellista 30 pahemmalla puolella tässä jo ollaan, ja ainakin toistaiseksi vielä hengitetään happea.
Minä muistan ajan, jolloin meillä oli hyvin toisenlainen Suomi. Se oli hyvin erillainen paikka, kuin missä me nyt asumme, mutta silti monessa mielessä samanlainen.
Siinä Suomessa kehitysvammaisilla ei ollut omaa TV-Sarjaa. Heitä ei katsottu sen arovoisiksi. Heidät suljettiin omiin laitoksiinsa sodan jälkeen, ja se oli sillä selvä!
TV:ssa näkyi vain fyysisesti terveitä valkoisia keskiluokkaisia heteroseksuaaleja. MIKÄÄN MUU ei ollut sallittua! Ja kun sanon MIKÄÄN MUU, niin todella myös tarkoitan sitä! Näin oli pitkälle vielä 2000-luvulle asti!
Tuolloin meillä ei myöskään ollut mitään Juha Hännisiä ajamassa aktiivisesti myös niiden asiaa, joiden kohdalla mikään saattohoito ei toiminut, tai kallista kivunhoitoa ei ollut saatavilla.
Se oli todellakin hyvin toisenlainen Suomi. Siellä myös minulle hyvin rakas mummo teki itsemurhan.
Hän oli sotaveteraanin vaimo, jonka hulttio aviomies oli pian sodanjälkeen hylännyt. Hän käytännössä yksin kasvatti kaksi tytärtään aikana ennen lapsilisiä, kodinhoitotukia, asumislisiä ja mitä lie.
Toinen tyttäristä meni naimisiin ja sai lapsia, toinen ei. Eipä silti, oliko sillä niin väliä? Kummaltakaan ei kuitenkaan riittänyt aikaa mummolle, kun tämä loukkaantui pyörätonnettomuudessa ja päätyi sairaalaan.
Mummo hylättiin. Jäi aivan yksin, ja lopulta päätti, että tänne minä en jää kuolemaan. Joten heittäytyi kylmän tyynesti alas sairaalasängyltä ja näin MURSI melkein kaikki luut hauraassa 85-vuotiaassa ruumiissaan. Jäi sitten kylmälle sairaalalattialle odottamaan sydämmensä pysähtymistä.
Hyvä lukija, minä olin siellä. Minä kasvoin tämän naisen tyttären perheessä, joskaan en ole hänen biologinen lapsensa. Ja voin vakuuttaa, että kun uutinen "Mummin" kuolemasta lopulta tuli, se oli todellinen ilon päivä. "Mummo kuoli hyvän kuoleman ja on nyt paremmassa paikassa"
Se oli suuren ikäluokan itsekäs ja omahyväinen vanhempiensa selkäänpuukotus.
Ne oli niitä aikoja, jolloin sotaveteraanit olivat tyhmiä. Kun eivät tajunneet ampua naamaansa pirstaleiksi omalla pyssyllä, kun vielä kykenivät. Osa tajusi, että se oli parempi vaihtoehto, kuin joutua johonkin laitokseen muumioksi. Naiset eivät tätä luonnollisesti voineet tehdä. Eivät tajunneet kuinka julmia heidän lapsensa saattaisivat olla, ennenkuin oli jo liian myöhäistä.
Ne ajat ovat täällä Suomessa yhä. Keski-ikäisyyden ja keskiluokan aika. Aika, jolloin vain keski-ikäisillä on mitään todellista valtaa yhteiskunnassa. Nuoret ovat henkisesti liian heikkoja ja helposti median manipuloitavissa, ja vanhukset puolestaan usein fyysiesti liian heikkoja ja höperöitä voidakseen todella tehokkaasti ajaa asiaansa. Eikä eläkkeellä(joka yleensä on 40% palkasta)kovin tehokkaasti sitä omaa asiaaa ajeta vaikka asuntolaina nyt olisikin jo pois maksettu.
Niinä aikoina lapset ei ollut mitään internettiä. Silloin vanhusten itsemurhista ei puhuttu. Silloin ei vammaisista puhuttu. Silloin ei puhuttu itsemurhista liikenteessä. Eikä myöskään puhuttu monista muistakaan asioista. Ne oli niitä aikoja, jolloin se itsari tehtiin hiljaa jossain metsässä, tai hukuttauduttiin lampeen.
Me ei JUMALAN KIITOS enää eletä niitä aikoja!
Nyt on asiat muuttuneet meillä Suomessa ja myöskin maailmalla. Me ei enää TODELLAKAAN eletä niitä aikoja;
http://joneshenry03.puheenvuoro.uusisuomi.fi/10715...
Asiat on lopultakin muuttumassa, mutta helppoa se ei ole ollut. Minä en uskalla sanoa muuta kuin että kuulun vähemmistöryhmään, josta Suomen ns "virallinen media" on sinnikkäästi vuosikausia ollut vaiti. Vaiennut oikein kunnolla kirjaimellisesti KUOLIAAKSI! Minä tiedän, mitä on hiljaisuus, minkä takia lapsena kutsuinkin Suomea "harmaaksi vankilaksi" johtuen siitä harmaasta sumusta jota täällä näkyy varsinkin syksyisin ja talvisin juuri ennen kevään tuloa. Toinen tapa kuvata sitä olisi kai "harmaa kaapu"
Se on HILJAISUUDEN KAAPU! Hiljaisuus kuin pahimmista Stephen King kirjasta, joka verhoaa Suomen ne vähemmistöt, jotke eivät pääse mediaan tai "karpolla on asiaa" ohjelmiin. Hiljaisuus, joka on KUOLETTAVA!
Internet on murtamassa tuota hiljaisuutta, mutta se pelkästään ei riitä. Tarvitaan aktiivisia ihmisiä niinkuin minä, jotka ovat valmiita panemaan itsensä kirjaimellisesti LIKOON!
Eutanasiakeskustelussa pahin asia on juuri tuo hiljaisuus. HARMAA VANKILA! Se on vähitellen murtumassa. Asiaa on käsitelty Suomen eduskunnassa vuodesta 2005 lähtien Käsittely päättyi siihen että Oikeusmininisteri Johannes Koskinen totesi, ettei Suomessa ole mitään lakia itsemurhassa avustamisesta. Ei ole lakia joka kieltää sen, eikä ole myöskään mitään lakia mikä sallisi sen. On vain olemassa HARMAA VANKILA, ja sitä puhumattomuuden ja hiljaisuuden vankilaa minä juuri tällä aktivisella pikku "terroritoiminnallani" pyrin murtamaan. Olkaa hyvä ja tutustukaa blogiini huolella!
Kirjoita kommentti
Kommentoi 118 kommenttia